#sosiaalipsykologin #blogi Meistä jokainen tietää, miltä tuntuu tulla hylätyksi tunteissa tai teoissa. Harvempi tietää, miltä tuntuu tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi kokonaisvaltaisesti. Se tässä ihmiskunnassa kyllä hätkähdyttää. Moni mieltämme painava asia asettuisi mittasuhteisiinsa, jos meillä olisi yksikin ihminen, jolle siitä kertoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta. Hylätyksi tulemisen tunne on aina suhteessa toiseen ihmiseen, kunnes se voi […]

Lue lisää Olisipa jokaisella yksikin ihminen

#sosiaalipsykologin #blogi Kuulen työssäni usein tämän teeman: Jatkoajalla oleminen. Tästä puhuvat ihmiset, jotka ovat sairastuneet vakavasti ja siitä joko toipuneet tai elävät sairauden kanssa loppuelämänsä tietämättä, kauanko sitä on jäljellä ja milloin viimeinenkään hoitovaihtoehto ei auta. Jatkoajasta puhuvat myös he, jotka ovat vahingoittaneet itseään uuvuttuaan elämään ja sen vaikeuksiin, mutta saaneet riittävän ajoissa tukea sekä […]

Lue lisää Jatkoajalta

Pelko on tunne, jolla on meihin valtaa. Aina. Pelon perustehtävä on pitää meidät hengissä. Siksi unohdamme helposti, että pelon asteita ja voimakkuuksia on erilaisia. Jokainen niistä vaikuttaa toimintaamme sen mukaan, minkä merkityksen niille annamme ja kuinka ne tunnistamme. Pelko voi koskettaa elämää konkreettisesti esimerkiksi menettämisen pelkona, oman turvallisuuden puolesta pelkäämisenä tai fobioina, jotka eivät perustu […]

Lue lisää Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

#sosiaalipsykologin #blogi Voi pojat! Tänään, toukokuun 16. on kansainvälinen poikien päivä. Sitä ei uutisoida isosti, eikä se näy kalenterissa. Huominen kaatuneitten muistopäivä, toukokuun kolmas sunnuntai sen sijaan näkyy, jonka kohdalla mietin niitä nuoria miehiä, jotka ovat olleet kestämättömän kovan paikan edessä taistelutoimissa, moni pakotettuna ja paniikissa tajuamatta, mihin oikein ovat joutuneetkaan. Monen kotiin on jäänyt […]

Lue lisää Hyvää kansainvälistä poikien päivää!

#sosiaalipsykologin #blogi Sain kerran töissä haavan sormeeni. Koska olen töissä talossa, jossa suurin osa ihmisistä on sydämellään töitä tekeviä sairaanhoitajia, menin tietenkin heidän luokseen pyytämään laastaria. En saanut laastaripakettia käteeni vaan virnuillen laastari sormeeni sitten hoitajan toimesta aseteltiin. Silloin se tapahtui: Hoitaja puhalsi noin kolmenkymmenen senttimetrin päästä kohti laastaroitua sormeani. ”Noin, nyt se kyllä paranee”. […]

Lue lisää Puhalletaanhan haavoihinkin

Elämästäsi jää jälki. Sinä vaikutat siihen, minkälainen jälki jää. Sinulla on vielä aikaa  valita, mihin tätä elämää käytät. Vielä on mahdollisuus tehdä jotakin, joka on aidosti tärkeää. Juuri nyt se on mahdollista. Kukaan meistä ei tiedä huomisesta. Työskentelen sellaisten ihmisten rinnalla, joilla elämää on jäljellä yleensä vain joitakin päiviä, joitakin viikkoja. Heiltä tulen kuulleeksi toistuvasti […]

Lue lisää Vielä on aikaa

#sosiaalipsykologin #blogi Taas minua kiinnostaa elämä. Tällä kertaa sanojen voima – mikä on kauneinta, mitä Sinulle on koskaan sanottu? Mitä sanat saivat Sinussa aikaan? Kaipaatko ikinä sitä, että sinut nähdään ihanana? Tai upeana, kiinnostavana, osaavana, kyvykkäänä, arvostettuna, rakkaana, merkityksellisenä. Oletko saanut kuulla jotakin tällaista elämäsi kulussa riittävästi? Olemme vähän enemmän olemassa, kun tulemme nähdyksi. Olemme […]

Lue lisää Kauneinta, mitä Sinulle on koskaan sanottu?

Elämässä on aina jollakin tasolla läsnä tietoisuus myös kuolemasta. Muistuttamassa, että oikea aika elää on juuri nyt. Muistuttamassa, että aika on se, jolla on oikeasti valtaa ja jota emme saa takaisin, kun se on elämämme tiellä kulunut loppuunsa. Kun oikein ajattelemme, emme oikeasti halua hukata aikaa kohtuuttomasti siihen, mikä ei tunnu oikealta, kuten esimerkiksi katkeruuteen […]

Lue lisää Kuolema muistuttaa elämisen tärkeydestä

#sosiaalipsykologin #blogi Suuta kuivaa. Vatsanpohjassa epämääräinen kivun tunne. Levoton, huonovointinen olo. Mietin etäisenä ajatusjuonteena, että juuri äskenhän voin ihan hyvin. Kävelen kohti Seinäjoen keskussairaalan luentosalia, jonne marssin parkkipaikalta ylämäkeen reippain askelin. Matkani vie pitämään luentoa palliatiivisen keskuksen koulutuspäivään. Pian havahdun askeltaessani, että tätä mäkeä on hinkattu useita kertoja ylös ja alas. Vietinhän tässä sairaalassa aikaa […]

Lue lisää Hoitajat tekivät sen taas!

#sosiaalipsykologin #blogi Siirrätkö kroonisesti unelmiasi tulevaisuuteen? Eikö nytkään ole sopiva hetki? Odotatko useiden asioiden loppuun saattamista, ennen kuin on sinun vuorosi elää? Palveletko muita niin paljon, että energiaa ei ole riittävästi omalle elämällesi tai sen pienillekään elämänlaadullisille tekijöille? Ajattele, jos käteesi ojennettaisiin paperi, jossa lukisi suurimpien unelmiesi kohdalla: ”Liian myöhäistä”. Olet vuosia tehnyt töitä ja […]

Lue lisää Diagnoosina ”Liian myöhäistä”