Mitä voisi olla hyvä kuolema?

Sain Rinnakkain -lehdeltä kirjoituspyynnön koskien ihmisen kuolemaa ja saattohoitoa. Istahdin alas, ja ensimmäinen ajatus teemaa koskien oli ”mitä voisi olla hyvä kuolema”. Niinpä luotin intuitiooni ja kirjoitin siitä, vaikka mietin, kuinka edes osaisin kirjoittaa teemasta, joka on niin yksilöllinen ja niin vaikea pukea sanoiksi.

Tämä alla oleva teksti löytyy Rinnakkain -lehdestä numerosta 3/2015. Lehteä voi tiedustella Rintasyöpäyhdistys Europa Donna Finland ry:stä, johon voi liittyä jäseneksi / kannatusjäseneksi. Kiitän lehden toimitusta, joka uskalsi ottaa vaikean aiheen suoraan silmiin katsoen käsittelyyn.  Mutta nyt, siirtykäämme kohtuullisen vaativan teeman äärelle kirjoituksen myötä.

Onko sellaista kuin hyvä kuolema? Mitä kuolema oikeastaan kenellekin tarkoittaa? Mikä on kuoleman merkitys tällä hetkellä kunkin yksittäisen ihmisen näkökulmasta? Onko se asia, jonka toivoo olevan mahdollisimman kaukainen itselle tai läheiselle, vai onko sen ajankohta lähenemässä, jolloin mieli nostaa siihen liittyviä ajatuksia pintaan?

Kuolema ei koskaan kysy aikaa eikä paikkaa, ei ikää tai ammattia. Äkkikuolema on erilainen, kuin kuolema pitkän sairastamisen jälkeen, tai pitkän elämän jälkeen, jolloin keho on jo väsynyt. Pitkän sairastamisen jälkeen yksi erityisen tärkeä hyvän kuoleman näkökulma on mielestäni se, että ihminen saa tietää kuoleman olevan tulossa. Näin hän voi suunnata jäljellä olevan elinaikansa energian asioihin, jotka ovat merkityksellisiä.

Aina taustalla ei ole pitkää sairastamisaikaa, vaan sairaus on saattanut löytyessään olla pitkälle edennyt, jolloin mieli ei ehdi sopeutua edes kohtaamaan ajatusta kuolemasta. Kerran sainkin kuulla lauseen, jonka sisältö jäi myös muokkaamaan ajatuksiani: ”Ihmisellä on lupa kuolla itseltään salaa”. Hyväksyvästi suhtaudun siihenkin, sillä emme voi koskaan tuntea toisen ihmisen elämää, voimavaroja ja päätöksiä, tämä voi siis olla hänen tasapainoisin mahdollinen tapansa kohdata tuleva.

Mihin ajatukset suuntautuvat, kun tietää kuoleman olevan kohtuullisen lähellä? Moni saattohoitovaiheessa oleva pohtii omaa elämäänsä, mitä se piti sisällään, millä asioilla lopulta oli merkitystä. Hän keskustelee näistä mielellään läheistensä kanssa. Tämän lisäksi hän hyvin usein huolehtii jäljelle jäävistä, heidän pärjäämisestään, mielialastaan, selviytymisestään. Tässä on jo paljon – enemmän käsiteltävää, kuin elämän varrella ymmärsi. Eräs saattohoidossa ollut potilas sanoikin ”Ei tähän kuitenkaan voinut varautua, ei niin täysin, kuin ajattelin varautuneeni”.

Se, että vielä on aikaa näitä teemoja käsitellä, on kuitenkin monelle yksi hyvän kuoleman mahdollistaja. Samalla he kertovat siitä, kuinka huojentavaa on, että on ehtinyt järjestää myös käytännön asioita ennen kuolemaansa. Saattohoitovaiheessa edunvalvontavaltakirja, testamentti, hoitotahto ovat monella valmiina, tai he tekevät ne silloin. Myös käytännön asiat on ehditty siinä vaiheessa järjestämään, on peruutettu lehdet, järjestelty paperit ja hävitetty se, mitä ei halua jälkeensä jättää.

Hyvään kuolemaan liittyy oleellisesti hyvä oirehoito ihmisen eläessä, aktiivinen hoito, kokonaisvaltainen hoito. Hyvän lääketieteellisen hoidon lisäksi on huomioitava ihmisen kokonaisuus; fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eksistentiaalinen ulottuvuus, sekä näiden jokaisen alueen yksilölliset tarpeet ja vaikutukset toisiinsa. Tämän voi lukea myös niin, että ihmisessä ei kuole pelkästään fyysinen keho, vaan kuoleman prosessiin kuuluu myös sosiaalisen ulottuvuuden kuolinprosessi, eksistentiaalisen näkemyksen kuolinprosessi ja yksilön ainutkertaisen psyyken kuolinprosessi. Hyvän saattohoidon ja kuoleman yksi tavoite on, että ihmisen psyykkinen, sosiaalinen ja eksistentiaalinen puoli kuolevat vasta hyvin lähellä kehon fyysistä kuolemaa. Tähän vaikuttaa toki sairaus itsessään, mutta mikäli voimme tukea ihmisen jäljellä olevia psyykkisiä voimavaroja, merkityksellisiä sosiaalisia suhteita, ja mahdollistaa eksistentiaalisten kysymysten käsittely, se meidän tulee tehdä.

Hyvä kuolema pitää sisällään myös ajatuksia siitä, että on ehtinyt hyvästellä läheisensä, ja läheiset ovat ehtineet hyvästellä kuolevan. Sillä on kaikille merkitystä. Sanoja ei jää sanomatta, tarvittavat asiat on voitu puhua ja jäljellä oleva aika on käytetty siihen, mikä koettiin tärkeäksi. ”Rauha kuolla” ei ole vain yhden kuolevan ihmisen sanomia sanoja, vaan hyvin usean ihmisen sanoittama teema. ”Olen valmis”. Läheiselle hyvästien jättö tukee surutyössä.

Hyvän kuoleman näkökulmasta sydänajatus on, että ihminen saa kuolla, kun aika on. Ilman toimenpiteitä, jotka pitkittävät tai lisäävät kärsimystä. Ehkä hyvä kuolema on myös sitä, että on kokenut eläneensä hyvän elämän.

Riikka Koivisto, johtaja, saattohoitokoti Koivikko-koti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s